top of page

Minun CrossFit Open 2017 pähkinänkuoressa

CrossFit Openit ovat paraikaa käynnissä ja 3/5 lajista on suoritettu. CrossFit Open on siis ensimmäinen karsintavaihe kohti niin kutsuttuja maailmanmestaruuskilpailuja, CrossFit Gameseja. Openiin ottaa osaa vuosittain satoja tuhansia intohimoisia CrossFittaajia ympäri maailmaa (vuonna 2016 CrossFit Openeihin rekisteröityi 324,307 ihmistä 175 maasta), ja luku on kasvamaan päin vuosi vuodelta. Osallistujat ovat niin vasta-alkajia, harrastajia, liikunta-rajoitteisia kuin CrossFit Gameseihin tähtääviä huippu-urheilijoita. Lajit on mahdollista suorittaa RX:änä eli virallisilla liikestandardeilla tai skaalattuina eli helpotettuina / kevennettyinä versioina, joten Open on ihan kaikille suunnattu! Viiden viikon ajan joka viikko julkaistaan uusi Open laji, joka tulee suorittaa ja tulos rekisteröidä leaderboardille, josta voi seurata rankingia. Open on mielestäni huikea tapa lisätä salin yhteishenkeä, sillä lähes kaikilla CrossFit -saleilla tehdään lajeja yhdessä muiden harrastajien kanssa ja ilmapiiri on erittäin jännittävä ja kannustava treenien aikana.



En ole koskaan aiemmin osallistunut CrossFit Openeihin. Tarkoituksenani ei ollut tänäkään vuonna osallistua, sillä Winter Warien jälkeen pääsin juuri lopettelemaan pitkää kilpakautta ja ajattelin nyt olevan korkea aika jättää kilpailustressi hetkeksi. Lisäksi töitä pukkaa, opinnäyteyö on viime silausta vaille valmis ja koulun kanssa vedetään viimeisiä, mikä tuki vielä päätöstäni.


Jostain ihmeen syystä ajattelin kuitenkin rekisteröityä Openeihin ja suorittaa lajit rennolla, stressittömällä fiiliksellä niin, ettei se häiritsisi tavallista treenirytmiäni. Tämä oli virhe, sillä kilpailuvietti heräsi heti ensimmäisen lajin kohdalla. On todella vaikeaa ottaa "rennosti", kun kuitenkin syöttää tulokset leaderboardille ja voi seurata pärjäämistään lajeissa. Eihän se kovin paljoa mieltä lämmitä, että joutuu rullaamaan leaderboardia suhteellisen pitkään alaspäin nähdäkseen oman nimensä.


Mistä tämä sitten johtuu? Miksi en osaa suhtautua stressittömästi ja rennosti Openeihin, vaikka se oli alkuperäinen tarkoitus? Miksi vertaan itseäni muihin, vaikka tulisi verrata omaa suorittamistaan aiempiin tuloksiin ja aiempaan kuntoon?



Ihmisellä on luontainen tarve tulla hyväksytyksi ja osoittaa pärjäävänsä. Vaikka tarkoituksena ei olisikaan suorittaa täysillä lajeja, niin jotenkin sitä antaa sen vaikuttaa itseensä, että mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, jos näkevät nimeni jossain alempana. On niin helppoa verrata omia suorituksia muiden suorituksiin ja kyhjöttää sitten itsesäälissä, kun oma nimi ei olekaan siellä leaderboardin kärkipäässä.


Täytyisi osata tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet ja olla tyytyväinen suorittamiseen, mikäli se on ollut oman tason mukaista. On myöskin hyväksyttävä se tosiasia, että välillä on rajoitteita, jotka estävät suoriutumasta parhaan tasonsa mukaan.


Eräs valmentaja puki nämä ajatukset fiksusti sanoiksi: "Kilpailujen sisällä tulee pystyä säätelemään vireystilaa, jotta niiden aikana ei kuluta itseään loppuun. Sama pätee muutenkin elämässä, sillä pitää pystyä valitsemaan niitä hetkiä, jolloin antaa kaikkensa ja toisinaan vähän löysäämään, sillä jos jatkuvasti suorittaa täysillä, polttaa itsensä loppuun ennen pitkää".



Loppu Openeihin pyrin suhtautumaan rauhallisesti ja positiivisesti, sitähän sen piti alun perinkin olla, hauskaa ja rentoa. Pyrin tunnistamaan lajien kautta kehityskohteet ja heikkoudet, joiden eteen tulen tekemään töitä. Suhtaudun Openiin niin, että se on hyvä "reality check" siitä, missä mennään ja milllä osa-alueilla on vielä kehitettävää.


Tsemppiä kaikille loppu Openeihin!



bottom of page