6. Hanskapumppi
4 kierrosta aikaa vastaan:
60 tuplanaruhyppyä
6 tiukkaa käsilläseisontapunnerrusta
2 köysikiipeilyä
Tätä lajia olin odottanut koko viikonlopun! Kaikki liikkeet kuuluvat suosikkeihini ja entistä paremman lajista teki se, että käsilläseisontapunnerrukset tulisi suorittaa ilman kippiä ja köysi olisi tavallista lyhyempi, jolloin ylävartalon voima olisi vielä suuremmassa roolissa. Tiesin, että laji olisi minulle erittäin hyvä, joten päätin lähteä kovaa ja mennä kovaa loppuun saakka.
Pari ensimmäistä kierrosta tuntui yllättävän kevyeltä ja teinkin kaikki toistot putkeen. Kolmannen kierroksen naruhypyissä hapot iskivät hartioihin, joten sallin itselleni pienen tauon 40 toiston kohdalla, sillä olin omassa erässäni johdolla. Päätin katkoa punnerrukset kerran, mutta köydet etenin samalla tahdilla aiempien kierrosten tapaan. Viimeisen kierroksen hyppynaruihin pääsin ensimmäisenä, kuitenkin kaksi muuta kilpailijaa aivan kintereilläni. Yläkroppa veteli jo aivan viimeisiä, mutta koska neljäs kierros oli kyseessä, en aikonut hidastaa tahtia. Köyteen hyppäsin heti punnerrusten jälkeen ja ensimmäisen köyden kohdalla tiesin, että jos hyppään toiseen saman tien, en jaksa kiivetä ylös saakka. Päätin, että viimeistään silloin on kiivettävä, kun kaksi muuta kilpailijaa hyppäävät.
Parilta sekunnilta tuntuneen tauon jälkeen hyppäsimme samaan aikaan köyteen, joten lajivoitto tulisi olemaan siitä kiinni, kuka pääsisi nopeimmin ylös saakka. Otin muutaman vedon ilman jalkoja ja kiinnitin jalat köyteen. Kaksi vetoa ylös ja yritin kurkottaa yläpalkkiin. Osuma jäi parista sentistä kiinni, minkä vuoksi jouduin kiipeämään vielä yhden kerran ylöspäin. Tässä välissä kilpakumppani ehtikin jo hypätä alas köydestä ja sprintata maaliin. Voitto jäi kiinni ehkä viidestä metristä. Loppukiri näiden kahden kanssa oli kuitenkin erittäin jännä ja tasainen, joten toinen sija ei todellakaan jäänyt kaivelemaan!
Sijoitus: 2
7. Merimiehen coopperi
90m merimiestelineen kantamista (140kg)
400m juoksu
90m merimiestelineen kantamista
Jännittävän kuuloinen laji, sillä minulla ei yksinkertaisesti ollut hajuakaan, mitä odottaa. En ollut ikinä kantanut yokea (merimiesteline), joten sen tekniikan joutuisin opettelemaan ensimmäisen 90m aikana. Lämmittelyalueella pääsin onneksi vähän kokeilemaan telinettä, mutta se ei hirveästi mieltä lämmittänyt. Yoke oli todella raskas ja koitin sisäistää kuulemiani neuvoja ja vinkkejä telineen kantamisesta. Juoksu on itselle mieleistä, joten ajattelin, että siinä voisin mahdollisesti voittaa hieman aikaa. Toisaalta en kuitenkaan tiennyt, kuinka paljon ensimmäinen 90 metrin kanto tulisi vaikuttamaan juoksuun.
Kellon piipattua lajin alkamisen merkiksi asetuin telineen alle ja nostin ylös. Askel askeleelta teline tuntui painavammalta ja sietämättömämmältä, mutta sinnittelin yli puolen välin kenttää. Laskin telineen hetkeksi maahan antaen jaloilleni pienen levon. Nostin yoken uudestaan kyytiin ja kipitin 90 metrin viivan yli. Lähdin juoksuun eräni viimeisten joukossa odottaen, että askel painaisi kuin synti. Odotusteni vastaisesti askel tuntui käsittämättömän kevyeltä juuri suuren painon alla oltuani, joten askelsin hyvää tahtia eteenpäin. Juoksumatka sisälsi kaksi jyrkkää ala- ja ylämäkeä ja päätin etten lopettaisi juoksua missään vaiheessa. Alamäissä annoin askeleen rullata jarruttamatta varoen kuitenkin kaatumista ja ylämäissä koitin painaa eteenpäin tasaista vauhtia.
Saavuin yoken luoke ja nappasin telineen hartioiden päälle. Reidet olivat aivan tulessa, mutta keskivartalon pito tuntui yllättävän hyvältä. Pysähdyin pari kertaa ennen puoltaväliä enkä edes pysynyt laskuissa mukana, montako kertaa pysähdyin viimeisen 45 metrin matkalla. Viimeiset metrit tuntuivat aivan kuolemalta ja luulin hetken, etten pääse edes maaliin saakka. Viimeisenä maaliviivan ylitettyäni olin varma, että finaalipaikka meni siinä. Tulos yllätti kuitenkin positiivisesti, sillä olin pärjännyt odotuksiini nähden ihan hyvin lajissa ja varmistin finaalipaikan!
Sijoitus: 16
8. Finaali
20 minuutin aikana mahdollisimman pitkälle:
21-15-9
Varpaat tankoon -liikettä (toes to bar)
Tempausta 45kg
21-15-9
Tangon työntäminen hartioilta pään yläpuolelle (stoh) 48kg
Yleisliike kasvot tankoon päin ja tangon yli hyppy (bar-facing burpee)
3 kierrosta:
3 etukyykkyä 70kg
14 yhden käden käsipainotempausta 22kg
Ensimäisenä reaktiona finaalilajista en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Oliko laji vitsi? Koitin sulatella tätä kaikkea, mitä olisi tehtävä 20 minuutin aikana.
Päädyin siihen, että etenisin tasaiseen tahtiin liikkeestä toiseen niin, etten törmäisi seinään heti ensimmäisen osion aikana. Ensimmäiset toes to barit katkoin fiksusti kolmeen settiin, jotta en väsyttäisi itseäni liikaa heti alussa. Tempaus tuntui yllättävän hyvältä ja sain pidettyä tekniikan puhtaana toistoissa, minkä vuoksi tankokin tuntui kevyemmältä. Liikkeet etenivät mukavan tasaisesti kolmanteen kierrokseen saakka, jolloin aloin tuntemaan väsymystä selässäni.
Koitin jättää selän taka-alalle, mutta seuraavaan liikepariin siirtyessäni kipu lisääntyi. Uupumus alkoi olemaan jo melko kovaa ja etenkin stoh tuntui kipeältä selässä, joten tahtia oli hidastettava. Tauotin stoh:in toistoja todella paljon ja burpeissa koitin pysyä vain liikkeessä. Pikkuhiljaa kipu alkoi helpottamaan ja pystyin tekemään toistoja isommissa seteissä putkeen. Pääsin viimeiseen osioon, kun aikaa oli jäljellä vajaa minuutti. Selkä tuntui kuitenkin sen verran huonolta ja olo väsyneeltä, että päätin olla tekemättä etukyykkyjä. 70 kilon paino on itselle melko iso tällaiseen treeniin, joten olin aika vakuuttunut siitä, etten kyseisessä olotilassa olisi saanut ainuttakaan toistoa. Pidin päätöstäni siinä tilanteessa hyvänä ja järkevänä, mutta jälkeenpäin harmitti, etten edes yrittänyt nostaa tankoa.
Sijoitus: 9
Kokonaiskilpailun sijoitus: 10 / 50
Kilpailusta jäi jokseenkin ristiriitainen fiilis. Olin tavallaan tyytyväinen tulokseeni, mutta toisaalta en ollut. Pärjäsin hyvin lajeissa, joissa tiesin pärjääväni ja pärjäsin suhteellisen hyvin lajeissa, jotka sisälsivät enemmän omia heikkouksiani. Totaalisia epäonnistumisia ei tullut, mutta en ollut kaikkiin suorituksiini tyytyväinen.
Tiedän miltä tuntuu, kun ylittää itsensä ja antaa kaikkensa. Jättää kisalavalle kaiken, mitä on varastossa ja painaa eteenpäin, vaikka kroppa on ihan loppu.
Aiemmin olen pystynyt kilpailutilanteissa suoriutumaan parhaan tasoni mukaan, eikä koskaan ole jäänyt sellaista oloa, ettenkö olisi tehnyt parastani. Jostain syystä en kuitenkaan saanut päätäni mukaan näissä kilpailuissa niin hyvin kuin aiemmin ja osasta lajeista jäikin fiilis, että olisin pystynyt parempaan.
Minulle lopullisella sijoituksella ei ole mitään merkitystä kunhan tiedän, että olen antanut kaikkeni ja tehnyt jokaisessa lajissa parhaani. Siispä takaisin sorvin ääreen treenaamaan entistä kovempaa ja kehittämään erityisesti psyykkistä puolta! En jää surkuttelemaan sijoitusta, vaan palaan treenien pariin entistä motivoituneempana!
Kuvat: Eino Ansio / Karjalan Kovin