Olen aina ollut intohimoinen liikkuja. Äiti alkoi tutustuttamaan minua ja sisaruksiani pienestä pitäen erilaisiin harrastuksiin ja pääsinkin kokeilemaan muun muassa balettia, yleisurheilua sekä telinevoimistelua. Ensimmäiset kosketukset kilpailemiseen tapahtuivat muistaakseni yleisurheilun parissa, jossa kilpailin keihäänheitossa ja korkeushypyssä. Pienikokoiseksi tytöksi pärjäsin suhteellisen hyvin lajeissa, joissa oli etua pitkistä raajoista.
Yleisurheilu sai kuitenkin väistyä alakoulun loppupuolella, kun aloitin lentopallon pelaamisen kavereiden perässä. Joukkueemme pelasi nuorten SM-sarjassa ja menestyimme peleissä hyvin. Nautin voittamisen tunteesta ja siitä, että sain jakaa onnistumisen hetket joukkueeni kanssa. Toki teini-iässä oli vaihe, jolloin punnitsin pelaamisen lopettamista, mutta päätin kuitenkin jatkaa, sillä olin hyvin sinnikäs ja kilpailuhenkinen eikä luovuttaminen kuulunut sanavarastooni.
Lukioaikana jatkoin pelaamista koulun lentopallojoukkueessa, mutta kilpailimme vain kerran vuodessa koulujen kansainvälisessä turnauksessa. Ylioppilastutkinnon suoritettuani aloitin pelaamisen naisten 2-sarjassa, Raision Loimussa. Kuitenkin intohimoni lajia kohtaan oli hiipunut ja taidot olivat ruostuneet, minkä vuoksi koin epävarmuutta pelaamisesta. Peliaikaa ei enää tullut entiseen malliin ja tuntui, että mitä vähemmän olin kentällä, sitä epävarmemmaksi muutuin. Epävarmuuteni heijastui vahvasti pelaamiseen, sillä en enää uskaltanut syöksyä palloihin ja antaa kaikkeani epäonnistumisen pelossa. Harkitsin lopettamista jonkin aikaa ja lopulta tein päätöksen jättää lentopallon useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Seuraavaksi tuli miettiä, mitä keksisin lentopallon tilalle, sillä en voinut kuvitellakaan arkea ilman liikuntaa. Olin jo lukioaikana kokeillut kuntosalilla käymistä satunnaisesti ja pitänyt siitä, joten päätin liittyä Elixiaan. Kuntosali tuntui heti omalta jutulta ja hurahdin treenaamiseen täysin. Harjoittelin 4-5 päivänä viikossa noin puolitoista tuntia kerrallaan ja kehitys oli hyvin nousujohteista. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kyllästymään tavalliseen treenaamiseen ja siihen, että toistin treenit viikosta viikkoon saman kaavan mukaan ilman mitään selkeää päämäärää. Halusin ehkä näyttää paremmalta ja tulla vähän vahvemmaksi, mutta jotain tuntui puuttuvan. Minulla ei ollut selkeää tavoitetta, kilpailullista tavoitetta, johon olin tottunut aiempien lajieni parissa.
Kuntosalilla käyminen kääntyi lopulta CrossFit -harjoitteluun aloitettuani opiskelut Vierumäellä, kun poikaystäväni tutustutti minut tähän uuteen ja kiehtovaan treenimuotoon. Olin kuullut lajista jo aiemmin, mutta en ollut ottanut siitä sen enempää selvää. Treenasimme yhdessä päivittäin ja hän opetti minulle painonnosto- ja telinevoimistelutekniikoita. Kehitys lähti taas ylöspäin ja tuntui, että opin nopeasti uusia taitoja.
Viime kesänä liityin ensimmäistä kertaa viralliselle CrossFit -salille Reebok CrossFit Turkuun. Sali tarjosi täydelliset puitteet treenaamiseen: Kolme erillistä tilaa, joista suurimmassa järjestettiin CrossFit -tunteja. Ohjattujen tuntien aikana oli mahdollista mennä salin sivussa olevaan tilaan treenailemaan omatoimisesti. Parasta oli kuitenkin erillinen ”pikkusali”, jonne pääsi milloin tahansa harjoittelemaan itsenäisesti. Kesä hurahtikin nopeasti treenien ja töiden parissa.
Syksyllä tuli muutto Lahteen, sillä opiskelut jatkuivat Vierumäellä. Muutamien salivertailujen jälkeen päädyimme liittymään CrossFit Lahteen ja pääsimme suoraan salin kisaryhmään. Salilla tuli heti hyvä ja tervetullut fiilis, sillä saimme lämpimän vastaanoton ja uusia treenikavereita. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni liittyä CrossFit Lahden yhteisöön, sillä se tuntuu ehdottomasti kuin toiselta kodilta!
CrossFit on laji, johon tuskin tulen koskaan kyllästymään. Lajissa yhdistyy useita fyysisen suorituskyvyn eri osa-alueita, kuten nopeus, voima, taito ja kestävyys. Pyrkimyksenä on löytää tasapaino näiden ominaisuuksien välillä, mikä harjoittelussa onkin haastavaa, mutta toisaalta hyvin kiehtovaa. Aina on jotain opittavaa ja kehitettävää!
Ja mitä tämänhetkiseen treenaamiseen tulee, tähtään parhaillani loppukesällä järjestettävään Karjalan Kovin –kilpailuun. Harjoittelu on todella intensiivistä ja rankkaa, mutta tavoite ja parhaat kanssatreenaajat pitävät motivaation yllä!
Liikunnan ja urheilun iloa kaikille!