Olen yksi niistä ihmisistä, jotka ei osaa pysyä paikallaan. Kuulun siihen ihmisryhmään, jolla täytyy olla koko ajan jotain tekemistä ja jos ei ole, tulee ahdistuminen. En ole turhaan saanut lempinimeä "Duracell pupu".
Tällä hetkellä arkeeni kuuluu pääsääntöinen opiskelu, työt, urheilu ja liikunnan ohjaaminen. Lisäksi tämä kevät on täynnä kaikenlaista muutakin, kuten kovaa vauhtia lähestyvä muutto. Voisikin sanoa, että tällä naisella on melko monta rautaa tulessa.
Suunnittelen kaiken etukäteen. Suunnittelen siis oikeasti yleensä koko viikon etukäteen: jokaisen hoidettavan tehtävän, treeniaikataulun, ajan koulutehtävien tekemiselle ja niin edelleen. Tuntuu, että pää ei kestä, jos en ole aikatauluttanut päivääni aamusta iltaan. Ihmiset, jotka tuntevat minut hyvin tietävät, että tämä voi olla uhka tai mahdollisuus. Positiivista on se, että asiat tulevat hoidettua tehokkaasti ja ajoissa. Kirjoitan yleensä aamulla listan päivän aikana hoidettavista asioista ja viivaan askareita yli sen mukaan kun saan ne valmiiksi. Varjopuoli on kuitenkin se, että ajoittain uuvutan itseäni suunnittelemalla ja ajattelemalla kaiken etukäteen valmiiksi. Toisinaan tuntuu, että jos hoidettavia asioita on liikaa, stressaan itseni hengiltä.
Selviytymiskeinoni on ehdottomasti liikunta ja riittävä uni. Herään aamuisin pirteänä 6:30 ja poljen kahdeksaksi salille treenaamaan. Treeni saa aivot virkeäksi heti aamusta alkaen ja virtaa riittää iltaan saakka. Vaikka minulla onkin suhteellisen kiireinen arki, en jätä urheilua välistä, sillä treenin aikana saan ajatukset pois arjesta ja voin keskittyä täysillä siihen mistä nautin eniten. Totta on, että välillä itse urheileminen aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä koitan sovittaa kaksi treeniä päivääni. En kuitenkaan ole kokenut tätä mitenkään liian haastavaksi muiden tehtävien lomassa, sillä olen jaksanut panostaa kouluun ja töihin samalla tavalla kuin ennen.
Nukkumaanmenorutiineistani olen saanut kuulla monta kertaa itseäni kutsuttavan mummoksi. Arkisin pistän pääni tyynyyn kello 21 ja harvemmin viikonloppunakaan tulee valvottua yli 22. Olen todella tyytyväinen unirytmiini, sillä saan nukuttua riittävän pitkät yöunet, mikä on erityisen tärkeää muun muassa palautumisen kannalta. Lisäksi pomppaan seuraavana aamuna pystyyn pirteänä heti kun herätyskello soi.
Usein kuulee, että ihmisillä ei ole aikaa liikunnalle. Töissä tai koulussa on liian kiireistä ja ollaan niin uupuneita arjesta, että viimeisenä tulisi mieleen mennä kuntoilemaan. On ymmärrettävää, että kiireen keskellä tuntuu mahdottomalta järjestää liikkumiselle aikaa, mutta varmasti löytyy edes se puolentunnin tai tunnin väli, johon voi vetäistä nopean treenin. Ja oletko ajatellut, että ehkä juuri liikkumalla voit vähentää kiirettä, sillä askareet hoituvat entistä tehokkaammin liikunnan tuoman energian myötä.
Kehoitan kaikkia ottamaan arjessa aikaa liikunnalle ja panostamaan kunnon yöuniin. Takaan, että eron huomaa!
Energistä arkea!!