Nyt viimeaikoina on ollut sellainen flow treeneissä, että haluan jakaa hieman treenikuulumisia!
Aloin noudattamaan uutta ohjelmointia muutaman muun kilparyhmäläisen kanssa helmikuun lopulla. Aluksi treenaaminen tuntui todella raskaalta, sillä harjoittelimme kaksi kertaa päivässä lukuun ottamatta keskiviikon yhtä kevyttä treeniä ja sunnuntain lepoa. Harjoittelun intensiteetti nousi kertaheitolla hurjasti ja tuntui, että lihakset olivat treenistä toiseen älyttömässä jumissa ja kädet auki viikosta toiseen! Kiehtova juttu kuitenkin on se, että kroppa tottuu siihen mitä tekee. Jos istuu paljon, kroppa tottuu istumiseen ja tämän jälkeen kevytkin liikunta voi tuntua yllättävän raskaalta ja uuvuttavalta. Kun taas liikkuu entistä enemmän, keho tottuu kasvavaan työhön ja pystyy ottamaan vastaan entistä enemmän kuormitusta.
Uuden ohjelman ja tavoitteellisen harjoittelun myötä treenaaminen muuttui yhtäkkiä henkisesti kymmenen kertaa raskaammaksi. Tuli miettiä, kuinka sovittaa pari treeniä päivään muiden toimien ohelle ja sain juosta paikasta toiseen, jotta ehdin hoitaa kaikki asiat. Lisäksi asenteeni treenaamista kohtaan muuttui: siitä tuli vakavampaa, sillä tavoitteena on kilpaileminen ja siinä menestyminen. Tämä on aiheuttanut minulle tänä keväänä pientä stressiä ja mielialan vaihtelua, mutta nyt olen onneksi saamassa tätä henkistä puolta kuntoon. Kun pidän tavoitteen mielessä, olen valmis näkemään vaivaa sen eteen ja tekemään uhrauksia tarpeen tullen. Lisäksi olen saanut muutettua suhtautumistani treenaamiseen positiivisemmaksi, mikä on auttanut siihen, etten ota niin suuria paineita ja pystyn olemaan salilla "pilke silmäkulmassa".
Vielä joitain kuukausia sitten ajattelin treenaavani "kovaa". Kiitos nykyisen ohjelmoinnin, kovaa treenaaminen on saanut täysin uuden merkityksen ja niin sanotut "hyvän mielen treenit" ovat jääneet taakse. Minun tulee jatkuvasti astua mukavuusalueen ulkopuolelle ja haastaa itseäni kehittyäkseni paremmaksi urheilijaksi. Alkuun koin halua luovuttaa ennen kuin olin edes aloittanut treenin ja harjoitukset tuntuivat selviytymiskamppailuilta. Nykyään olen saanut työstettyä henkisen puolen sille tasolle, että oikeastaan nautin pahan olon tunteesta. Tiedän, että ajatuksen voimalla on valtava merkitys suoriutumiseen ja positiivisella sisäisellä puheella saan puskettua itseäni eteenpäin tilanteissa, joissa pää sanoo "lopeta".
Tulokset ovat parantuneet viime aikoina mukavasti ja tämä on nostanut treenimotivaatiotani huimasti! Toinen tämänhetkinen suuri motivaationi lähde on parhaat kanssatreenaajat. Eilen teimme yhdessä muutaman kilparyhmäläisen kanssa pitkän ja melkoisen raskaan treenin:
800m kävelyä 16kg kahvakuulat molemmissa käsissä
20 köysikiipeilyä
100 käsilläseisontapunnerrusta
200 kyykkyä 16kg kahvakuula rinnalla
800m kävelyä 16kg kahvakuulat molemmissa käsissä
Treeniin kului aikaa miltei tunti, mutta sain päälle sellaisen flow-tilan, että aika tuntui lentävän. On mahtavaa huomata, kuinka hyvässä porukassa ja hyvällä tsempillä jaksaa painaa entistä kovempaa eteenpäin. Yllätin itseni positiivisesti kiipeämällä köysiä nopeammin kuin aikaisemmin ja tekemällä kaikki käsilläseisontapunnerrukset 10 toiston seteissä. Pieni kiritysasetelma treenin lomassa oli hyväksi, sillä se sai minut suorittamaan liikkeitä entistä nopeampaa tahtia. :D
Muistakaa suhtautua positiivisella mielellä harjoitteluun ja haastakaa itseänne! Mielialalla on suurta vaikutusta siihen, kuinka päivän treeni kulkee. Salille astuessasi heitä huolet pois ja lataa itsesi energisellä ja iloisella fiiliksellä! Varmasti huomaat eron!