Maanantaina koitti vihdoin se päivä, johon olen valmistautunut epäsuorasti syksystä alkaen, Karjalan Kovimman karsinta. Hain kilpailuun ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja noloa myöntää, mutta viime kesänä en edes tiennyt mikä on Karjalan Kovin.. Rehellisesti sanottuna päälle vuosi sitten kuulin vasta ensimmäistä kertaa Gameseista, Regionalseista, Invitationalseista yms. Joka tapauksessa tässä sitä ollaan, karsimassa elämäni toisiin CrossFit -kilpailuihin!
Karsinnat ovat olleet käynnissä viime viikon maanantaista alkaen ja päättyvät huomenna. Viimeviikonloppuna päätin, että haluan suorittaa karsinnat heti maanataina, sillä sunnuntai oli lepopäivä ja tällä viikolla minulla alkoi aikamoinen työputki, joten tuo sauma oli kaikista sopivin.
Olin henkisesti ja fyysisesti valmis karsintaan ja hionut viimeisen päälle taktiikat jokaiseen osioon suoriutumistani varten.
1. Osio:
10 minuutissa:
2000m soutu
sekä niin monta c2b (rinta tankoon -leukaa) kuin ehtii aikarajan sisällä
2. Osio (jatkui suoraan 1. osion jälkeen):
7 minuutissa:
Tanko maasta kyykkyyn ja suorille käsille
10 x 40kg
8 x 50kg
6 x 57,5kg
4x 65kg
70kg niin monta toistoa kuin ehtii aikarajan sisällä
3min lepo
3. Osio
8 minuutissa niin monta kierrosta/toistoa kuin ehtii:
10 x raakatempaus
10 x tangon yli burpee
30 x tuplanaruhypyt
Taktiikat meni karsinnan aikana täysin uusiksi. Ensimmäisessä osiossa onnistuin suoriutumaan kutakuinkin suunnitelmien mukaan, mutta toinen osio osoittautui täydeksi katastrofiksi. Oli hyvin vaikeaa arvioida etukäteen kuinka paljon toisessa osiossa tehtävät nostot tulisivat kärsimään soudun ja c2b jäljiltä. Painojen nosteleminen osoittautui valitettavasti käsittämätttömän raskaaksi ja uuvuttavaksi. Ensimmäiset kymmenen toistoa ja seuraavasta painosta kolme toistoa tempasin, jonka jälkeen siirryin rinnallevetoon ja työntöön. Olin kirjaimellisesti aivan kuollut enkä voinut olla murehtimatta etukäteen viimeistä osiota, joka tuntui tuhoon tuomitulta.
Rojahdin maahan toisen osion loputtua ja koitin keräillä itseäni viimeistä koitosta varten. Sain vaivan kaupalla vaihdettua painonnostokengät nanoihin ja aseteltua tavarat valmiiksi viimeiseen osioon kolmen minuutin tauon aikana. Hengitys ja syke tuskin kerkesivät juurikaan laskea kun oli jo aika tarttua tankoon ja alkaa tempaamaan.
Tauon aikana olin päättänyt, etten lepää tai lopeta ennen kuin viimeinen 8 minuuttia olisi täynnä. Ensimmäiset raakatempaukset tuntuivat yllättävän kevyiltä, mikä lisäsi motivaatiotani ja tahdonvoimaani. Etenin tasaisen tappavaa vauhtia, rauhallisesti, mutta ilman taukoja. Kaikki tuplanaruhypyt menivät putkeen ja liike tuntui jopa "palauttavalta" tempausten ja burpeiden rinnalla. Tavoitteenani oli saada ainakin kolme täyttä kierrosta ja kaikki sen päälle tehdyt toistot olisivat plussaa. Kolmannen kierroksen lopulla aloin kiristämään tahtia, sillä tiesin, että kestettävää oli enää vähän jäljellä. Viimeisen kierroksen tuplanaruhyppyjen jälkeen syöksyin kiinni tankoon ja aloin tempaamaan vimmatusti (tai siltä se ainakin tuntui vaikkei välttämättä näyttänyt :D), sillä aikaa oli jäljellä enää noin minuutti. Kroppa huusi LOPETA, mutta taustalta kuuluvat kannustushuudot ja oma pää pakottivat jatkamaan. Kymmenen viimeistä tempausta, aika täynnä ja luhistuminen maahan.
Karsinnan jälkeen pari minuuttia on melko sumeaa, mutta selvä homma on, että olo oli pahin mahdollinen. Aina se on kun vetää päätyyn asti. Jostain syystä siitä tunteesta nauttii vaikka se samalla tuntuu maailman pahimmalta ja varmasti näyttää... Voisin sanoa, että varsin dramaattinen karsinta kokonaisuudessaan ;D
Tloksiin olen tyytyväinen enkä usko, että olisin pystynyt suoriutumaan paremmin. Toisessa osiossa olisin voinut parantaa, mutta oli kyllä niin äärirajoille asti viety kokemus etten tekisi ihan heti uudestaan.. Viimeinen osio meni onneksi paremmin kuin olin ajatellut.
1. Osiossa 26 c2b
2. Osiossa 22 toistoa
3. Osiossa 160 toistoa
Jännityksellä odotan sijoitustani karsinnassa, mutta mitä todennäköisimmin tulos riittää kilpailuihin pääsemiseen. Pääkoppaa tulee vielä kehittää kisoja varten jahka sinne päästään!