Tasan viikko sitten päättyi kolmen päivän CrossFit -kilpailu Lappeenrannassa erittäin positiivisiin tunnelmiin! Karjalan Kovin oli toinen isompi kilpailu, reilun vuoden kestäneen CrossFit urani aikana, johon olen ottanut osaa.
Viimeviikon perjantaina suuntasimme Itärajan tuntumaan kilpailemaan Kimpisen kentälle Karjalan Kovimman tittelistä. En ollut jännittänyt kyseisiä kisoja yhtään ennen pääpäivää, mutta automatkalla perhosia alkoi kertyä vatsaan. Kisabriiffissä tuntui, että tärinä yltyi yltymistään, mutta toisaalta en ole varma, johtuiko se jännityksestä vai kylmästä säästä.
Perjantai
Perjantain ainoana lajina oli V8, jota olin odottanut kauhulla sen julkistamisesta lähtien. Tiesin, että laji ei kuulunut vahvuuksiini, mutta uskoin voivani suoriutua siitä kelvollisesti kisahuumassa. Lajissa tuli suorittaa 4 kierrosta seuraavia liikkeitä 8 minuutin aikana: 8 raakarinnallevetoa (52,5kg), 8 etukyykkyä (52,5kg) sekä 8 ylöstyöntöä (52,5kg). Lähdin suorittamaan lajia rauhalliseen tahtiin suunnitelman mukaan, joka oli laadittu ja käyty mielessä läpi etukäteen. Tuntui, että treeni eteni mukavaan tahtiin, kunnes toisen kierroksen ylöstyönnöissä huomasin voimieni hyytyneen täysin. Tuntui älyttömän vaikealta saada työnnettyä paino pääni päälle ja loput ajasta kävinkin suunnatonta henkistä taistelua painaessani eteenpäin. Sain suoritettua aikarajan sisällä lähes täydet kolme kierrosta ja sijoitukseni olikin päivän päätteeksi 42. Karsinnoissa olin sijoitukseltani 23, joten tuntui uskomattoman masentavalta tippua häntäpäähän ensimmäisen lajin jälkeen. Illalla istuskelinkin sitten siinä sängyn reunalla pää käsiin nojaten ja miettien "miten meni noin niinkuin omasta mielestä.."
Lauantai
Lauantain lajeja odotin innolla, sillä tiesin, että voisin pärjätä niissä paremmin. Ensimmäisenä oli laji, jossa tuli suorittaa 3-2-1 köysikiipeilyä ilman jalkoja ja aina välissä työntää kottikärryä, jossa oli 150kg painosta hiekkasäkkejä. Oman eräni voitin ja sijoituin kaikkien erien jälkeen lajissa seitsemänneksi.
Päivän toinen laji kuului ehdottomasti yksiin suosikeistani, sillä luvassa oli kehonpainoliikkeitä!
Toisessa lajissa tuli edetä niin pitkälle kuin ehtii 10 minuutissa:
30 varpaat tankoon -liikettä (toes to bar)
käsilläkävely
30 korotettua käsilläseisontapunnerrusta
käsilläkävely
30 varpaat tankoon -liikettä.
Ensimmäinen liike tuntui yllättävän kevyeltä ja katkoin toistot 10-10-5-5. Lähdin suorittamaan käsillä kävelyä ja kävelinkin koko pätkän putkeen maton päästä päähän. Suraavana oli edessä käsilläseisontapunnerrukset, joihin en ollut suunnitellut mitään taktiikkaa. Hartioita poltti oikein kunnolla ja sain muutaman hylätyn toiston huonon kipin, josta johtuen en jaksanut punnertaa ylös asti, vuoksi. Toiseen käsilläkävelyyn lähdin epävarmalla mielellä, sillä hartiat tuntuivat olevan loppu. Yllätyksekseni sain suoritettua käsilläkävelyn kuitenkin kahdessa osassa. Hyppäsin suoraan kiinni tankoon, suoritin viimeisen liikkeen toistot ja painelin maaliin. Lajista erävoitto ja kokonaisuudessaan sijoitus lajin jälkeen oli 5.
Seuraavana oli vuorossa laji, jota olin odottanut mielenkiinnolla. Lajissa tuli suorittaa 3 voimatyöntöä aina 45 sekunnin välein nousevilla painoilla. Naisilla painot olivat 40kg-50kg-55kg-60kg-65kg-67,5kg-70kg... Olin kokeillut salilla etukäteen liikkeen kolmoismaksimia, mutta pitkillä palautuksilla. Tällöin sain voimatyönnön 3 kertaa 65 kilolla, joten tavoitteeni olikin, että saisin tehtyä saman tuloksen tässä lajissa. Omaksi yllätyksekseni tein kaksi toistoa 67,5 kilolla ja sijoituin lajissa 12.
Päivän viimeinen laji aiheutti minulle etukäteen harmaita hiuksia. Lajissa oli n.3,5km juoksu rannalle, 300m uinti ja juoksu maaliin. En ole juurikaan juossut koko kesänä ja ajattelin, että juoksu tulee menemään heikommin. Olen aina pitänyt uimisesta ja olen siinä melko hyvä, minkä vuoksi toivoin hieman pidempää uintimatkaa. Lähdin kuitenkin suorittamaan lajia luottavaisin mielin ja halusin tehdä parhaani. Juoksuun lähdin melko kärjessä ja taktiikkanani oli koittaa pysytellä koko juoksu kärjen tuntumassa. Askel tuntui yllätyksekseni erittäin kevyeltä ja happi kulki moitteettomasti, joten onnistuin kiristämään tahtia. Pysyttelin koko juoksun kolmantena, minkä jälkeen säntäsin veteen. Ajatus hengästyneenä veteen menemisestä pelotti hieman, mutta tuntui, että hengitys sujui uidessakin todella hyvin. Ehkä kymmenen tai parikymmentä metriä uituani (ainakin siltä se tuntui) käännyin ottamaan tuttuun tapaan vasemmalta puolelta happea ja shokikseni tajusin, että joku juoksee siinä ohitseni. Olin ihan äimänä ja samalla ymmärsin rannan olleen todella matala ja että olin aloittanut uinnin aivan liian aikaisin. Koitin painella kovaa eteenpäin, mutta kaksi kilpailijaa ohitti minut uinnissa. Oli hyvin yllättävää että loppujen lopuksi uinti oli sujunut huomattavasti heikommin kuin juoksu... Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen 6 sijoitukseeni, sillä olin ylittänyt itseni lajissa!
Sunnuntai
Viimeinen kisapäivä hermostutti enemmän kuin lauantai, sillä tiesin, että kyseisen päivän lajit eivät tule tuntumaan mukavilta eivätkä helpoilta. Ensimmäisenä lajina oli temppujuoksu.
10 käsipainotempausta vuorokäsin (20kg)
200m juoksu
10 kahvakuulatempausta (24kg)
200m juoksu
10 tempausta (42,5kg)
juoksu maaliin
Laji tuli painaa täysillä läpi alusta loppuun. Kellon lähdettyä käyntiin ampaisin käsipainotempauksiin. Liike tuntui kevyeltä ja hyvältä, lineekö sen takia, että oli lajin ensimmäinen. Juoksin kahvakuulille ja tartuin kuulaan kiinni erästäni kolmantena. Kahvakuula tuntui älyttömän raskaalta ja jouduin käyttämään maksimaalisen voimani, jotta sain kuulan onnistuneesti pään yläpuolelle. Juoksu tangon luo tuntui hirveältä ja tiesin, että viimeiset tempaukset tulisivat olemaan vain henkistä taistelua. Otin heti kiinni tangosta ja rupesin tempaamaan painoa raakana. Yleisöstä kuuluvat tsemppihuudot auttoivat painamaan eteenpäin ilman lepoa ja tiesin, että tuska on pian ohi. Sain juostua epämääräisesti maaliin, jonka jälkeen lahosin täysin maahan. Onneksi märkä urheilukenttä tuntui mukavalta selän alla, nimittäin mikään muu sillllä hetkellä ei tuntunut! Sijoitukseni lajissa oli 11.
Päivän toisena ja samoin minun osaltani kisojen viimeisenä (ainakin luulin niin) lajina oli 21-15-9:
3 kierrosta:
21 boxin yli hyppyä
15 rinta tankoon -leuanveto (chest to bar)
9 maastavetoa (85kg)
Boxihypyt kulkivat hyvin ja ilmavasti, sillä lentopallotaustani vuoksi mikä tahansa hyppy on aina kiva hyppy! Olin suunnitellut katkovani rinta tankoon -leuanvedot 8-7 toistoon, mutta tajusin ensimmäisen kierroksen jälkeen sen olevan mahdottomuus. Maastaveto tuntui raskaalta, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Toinen kierros alkoi tuntumaan jo huomattavasti hitaammalta, mutta jatkoin päättäväisesti eteenpäin. Kolmannen kierroksen alussa taivas repesi, minkä vuoksi rinta tankoon -leuanveto tyyssäsi kuin seinään. Tangossa oli mahdotonta pysyä saati tehdä enempää kuin yden toiston kerrallaan. Epätoivoisena murskasin magnesiumia kämmeniin ja toivoin sen antavan jonkinlaista pitoa tankoon, mutta turhaan. Jollain ilveellä sain tehtyä kaikki toistot liikettä ja ampaisin tangon luokse. Laji oli kuitenkin viimeisiä sekunteja vaille ohi ja ehdin tekemään loppuun vielä neljä maastavetoa. Sijoitukseni lajissa oli 8.
Ajattelin päivän olevan pulkassa, mutta ilokseni (ja kauhukseni) olinkin suoriutunut finaaliin asti. Sade oli jatkunut naisten viimeisessä erässä, minkä vuoksi erän kilpailijoiden oli ollut miltei mahdotonta päästä lajissa loppuun saakka. Tämä oli ehdottomasti sääli, sillä muutama finaalipaikan ansainnut kilpailija tippui alemmille sijoille sateen aiheuttamien haasteiden vuoksi. Nousin siis naisissa sijalle 9 ja varmistin paikkani finaalissa.
Finaalilaji: 20 minuutin aikaraja
60 yleisliikettä tangon yli hypyillä
15 palomiespunnerrusta (muscle up)
30 takakyykkyä (65kg)
60 kahvakuulaheilautusta (24kg)
askelkyykkkykävely maaliin tanko rinnan päällä (48kg)
Olin henkisesti ja fyysisesti jo todella uupunut, joten innostuminen muuttui pian kauhuksi ja pieneksi negatiivisuudeksi. Ensimmäiset ajatukset pyörivät siinä, etten mielestäni kuulunut finaaliin kovien kilpailijoiden rinnalle. Tunsin välitöntä heikkouden tunnetta suhteessa muihin urheilijoihin ja olin jo käytännössä luovuttanut finaalin suhteen ja asettanut ajatuksen päähäni, etten pääsisi lajia läpi.
Kävellessämme lavalle sain yhtäkkiä virtaa ja ilme vaihtui hymyyn. Halusin tehdä parhaani ja tajusin, ettei se ollut mitenkään riippuvainen muiden suoriutumisesta. Yhtäkkiä olinkin melko innoissani lajista ja päätin, että etenen omaan tahtiini muista välittämättä. Lähdin suorittamaan yleisliikkeitä rauhalliseen tahtiin, mutta tehokkaasti. Pyrin säästämään liikkeessä keuhkojani seuraaville liikkeille, jotka tulisivat olemaan raskaampia. Viimeisen toiston jälkeen hyppäsin tankoon ja rupesin suorittamaan palomiespunnerruksia. Liike tuntui yllättävän haastavalta: osittain väsymyksestä johtuen ja osittain siitä, että tanko oli hieman liukkaampi kuin omalla salilla oleva. Suoritin 15 palomiespunnerrusta kahden toiston erissä ja siirryin takakyykkyyn. Liike jännitti minua kaikista eniten, sillä alaraajojeni voima ei ole ehkä mikään kaikista paras. Olin melko ihmeissäni, kun kyykky tuntuikin paljon kevyemmältä omiin odotuksiini nähden. Suoritin ensimmäiset 20 toistoa putkeen, laskin tangon alas ja loput kymmenen tein yhteen menoon pienen hengähdyksen jälkeen. Kyykkyjen loppupuolella vasemmalla puolella alaselästä alkoi hiipivä kipu ja tunsin kuinka lihakset alkoivat vetämään kramppiin. Selkään ei auttanut ainakaan seuraava liike, kahvakuulaheilautus. Kipu yltyi toisto toistolta ja mietin vähän väliä lopettamista. Tein liikettä kymmenen toiston pätkissä ja aina ennen taukoa ajattelin, että lopetan siihen. Jollain ilveellä sain kuitenkin tehtyä kaikki toistot ja aivan väkisin pääsin maaliin. Pää ei antanut lopettaa, vaikka kroppa sitä tahtoikin. Olen ylpeä siitä, että sain tehtyä lajin loppuun saakka, sillä odotukseni olivat olleet ehdottomasti sitä vastaan.
Lopullinen sijoitukseni kilpailussa oli 9 enkä voisi olla ylpeämpi itsestäni. Ennen kilpailua olin asettanut tavoitteekseni parantaa sijoitustani ja olin ehkä uskaltanut toivoa pääseväni top 15 sakkiin. Perjantain epäonnistumisesta huolimatta nousin sijalta 42 finaaliin, mikä on mielestäni huikea suoritus! Tästä eteenpäin on hurja motivaatio jatkaa treenaamista ja kehittyä vieläkin paremmaksi urheilijaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin!